ja taas hyydykekakkua

Tämä on se kakku, josta aiemmassa kirjotelmassani jo mainitsin. Poikani kaveri oli kutsunut poikani synttäreilleen ja kutsun yhteydessä todennut, että älä sit vaan tuo mulle mtn kyniä ja kumeja lahjaks!! poikani oli kattonu hölmistyneenä ja kysynyt "mitä sä sit haluaisit?" Johon tämä tuleva synttärisankari oli vastannu "no, se sinun äidin tekemä vihree kakku oli tosi herkkua..."
Yritin houkutella poikaani leipomaan kaverilleen muffinsseja, mutta ei kelvannut, asiasta oli kuulemma käyty poikien välillä keskustelua ja toinen ei kelpuuttanut muffinsseja :D Eihän siinä muu auttanut, piti tehdä kakku taasen. Tämä kakku meni samana päivänä kuin tyttöinen pääkallokakku ja minä olin laiharilla. Siinä vaadittiin jo lujaa itsekuria kun jääkaappi oli täynnä kakkuja ja yhtään ei saanut herkkuja maistella. Ja voin ylpeänä ilmoittaa että selvisin haasteesta, en napsinut yhtäkään suupalaa :)
No, se siitä. Olin laskenut jotenkin hassusti kakkuihin menevät suklaat ja katsonut väärin tarvikevarastoni sisällön. Tähän kakkuun piti jo rueta soveltamaan, jotta sai sen lähestulkoon muistuttamaan pojan toivetta. Meiltä ei löytynyt limen makuista Yelloa, mutta meiltä löytyi limemehua, sokeria, vettä ja vihreää elintarvikeväriä. Pieni irtopohjavuoka oli varattuna, joten toisen vuoan pohjalle vain kelmua ja kekseistä tähän pohja. Täyte oli samanlainen kuin aiemmassa kakussa. Mutta koristeluun jouduin käyttää maitosuklaata, kaiken valkosuklaan olin käyttänyt toiseen kakkuun. Ei se niin nätiltä näyttänyt ruskealla koristelulla, mutta koriaitareunus onnistui nyt jo paljon paremmin.